Olen kuvataiteilija Annu Mikkilä. Valmistuin Saimaan ammattikorkeakoulusta 2016 kuvanveiston osastolta. Olen opiskellut myös Pekka Halosen akatemiassa ja lisäksi minulla on metalliartesaanin tutkinto.
Asun ja työskentelen Suomusjärvellä pienessä omakotitalossa keskellä metsää yhdessä puolisoni, labradori Untin sekä kahden suuren ranskanluppakanin Ilman ja Toukon kanssa. Minulle on tärkeää asua luonnon keskellä sillä taiteeni ammentaa paljon inspiraatiota luonnosta; sen visuaalisuudesta, viisaudesta ja mystiikasta. Kotini ja ateljeeni on kuin pieni oma kupla missä voin rauhoittua, vetäytyä ja antaa luovuuteni virrata. Taiteen tekemiseen haluan tuoda rauhaa ja veistäminen on kuin hengähtämistä kaiken kuhisevan elämän keskellä. Veistoksillani haluan tuoda näkyväksi elämän ihmeellisyyttä, selittämättömyyttä ja kauneutta. Elämää mikä muuttaa muotoaan ja on aina liikkeessä, mutta toisaalta koostuu pienistä pysähtyneistä hetkistä.
Tällä hetkellä taiteellisessa työssäni tutkin parantumisen prosessia omista
kokemuksistani käsin. Elämää äkisti mullistavan tapahtuman vaikutuksia ja sitä miten
sellaisesta on mahdolista selvitä jos elämä kääntyy päälaelleen. Millaista on elää
syndrooman kanssa mitä ei vielä tunneta? IT`S NOT "ALL IN YOUR HEAD"! Autonomisen
hermoston häiriöt ovat todellisia niille ihmisille jotka niiden kansssa kamppailee, vaikka
terveyden huolto ei niitä tunnistaisikaan. Posturaalinen ortostaattinen takykardia-
oireyhtymä (POTS) on vielä tuntematon syndrooma joka on piinallinen ja pitää
sairastuneen lujasti otteessaan.
Työskentelymetodiin kuuluu oleellisesti luonnossa vietetty aika. Tutkin luonnon merkitystä parantumiseen ja vaikean asian hyväksymiseen. Haluan antaa tilaa luonnossa olemisella ja katsoa mitä se herättää minussa. Kuljen ja vain olen metsässä. Mitä metsä minulle puhuu? Luonnossa oleminen on auttanut minua hyväksymään POTS-syndrooman. Käyn keskusteluita luonnon kanssa kuuntelen hienovaraisia viestejä. Metsässä asiat eivät ole hyvin tai huonosti ne vain ovat.
Materiaaleina käytän usein savea ja metallia. Metalli on minulle rakas materiaali ja
käytän töissäni pääasiassa kierrätettyä metallia. Ruosteinen metallipinta on kaunis ja tuo
teoksiin omanlaisensa tarinan; ajan kulumisen, mikään ei ole pysyvää, jopa vahva metalli
joutuu muutoksen prosessiin. Savi on minulle toinen tärkeä materiaali. Savi tulee maasta
ja on luonteeltaan pehmeää ja helposti muovaantuvaa. Pidän metallin ja saven
yhdistämisestä niiden erilaisten luonteiden vuoksi. Luonto ja ympäristö on minulle
tärkeitä ja siksi käytän kierrätettyjä- sekä luonnonmateriaaleja. Tykkään
yhdistellä teoksiini useampia materiaaleja, enkä halua sitoa itseäni vain yhteen tapaan
työskennellä. Uutena juttuna video on tullut mukaan.
Työni ovat usein veistoksia ja installaatioita. Minua kiinnostaa, miten taideteos on suhteessa ympäristöön. On kiinnostavaa luoda tila mihin katsoja voi mennä sisälle ja olla osana teosta. Usein teoksissani on jokin eläintä muistuttava hahmo. Hahmo ei välttämättä esitä mitään tiettyä eläintä vaan on saanut piirteitä eri eläimistä, ihmisestä sekä mielikuvituksestani. Elämän outous ja ihmeellisyys tulevat esiin näissä kummallisissa otuksissa. Todellisuuden sattumanvaraisuus kiehtoo: miten me ihmiset ilmenemme juuri tallaisina olentoina ja miten kummallisia elämänmuotoja voikaan olla olemassa? Teosten syntyyn vaikuttavat eniten intuitio, oma herkkyyteni ja elämässäni sillä hetkellä askarruttavat asiat. Usein tutkin ihmisen luontosuhdetta nykypäivänä tai ihmisen suhdetta itseensä ja muihin.
2021 lokakuussa minulta valmistui ensimmäinen isompi julkinen taide teos Niityn väki, Majakkasairaalan panoraamatilaan. Minua kiinnostaa miten tilan voi herättää eloon taiteella ja ilahduttaa tilan käyttäjiä. Arkiset ympäristöt voivat taiteen avulla muuttua ajatusta herättäviksi ja viihtyisiksi. Toivon voivani työskennellä julkisen taiteen parissa jatkossakin sillä se on selvästi minulle todella tärkeä tapa tuoda taidettani esille. Lisää Niityn väki teoksesta julkinen taide kansiosta.
Olen saanut apurahoja työskentelyyni SKR:ltä ja Taike:lta vuosina 2022, 2020, 2021.
2019 Minulla ja puolisollani oli Fiskarsissa taidetta välittävä liiketila Mikä-Art puolitosta vuotta. Mikä-Artissa oli esillä taidetta itseni lisäksi usealta eri taiteilijalta. Jouduimme sulkemaan liiketilan lokakuussa 2020 koronan vuoksi. Mikä-Art oy on nyt lähinnä omaan taiteelliseen työhöni. Teen sen kautta julkisen taiteen projekteja, luentoja, opetuksia jne.
2019 Talvella olin kolmen kuukauden residenssijaksolla Kiinassa, Dalissa. Kokemus oli
todella avartava. Pidin residenssin galleriassa jakson lopussa näyttelyn The plastick
around me. Näyttelyn teos oli installaatio mikä koostui minun ja puolisoni muovijätteestä
minkä olin kerännyt kahdenkuukauden aikana. Halusin konkretisoida kuinka paljon
muovijätettä jätämme jälkeemme matkatessamme. Muovista rakensin maiseman yhdessä
kivien ja puunkantojen kanssa. Lisäksi jakson aikana tein useita pieniä saviolentoja, jotka
asettelin maisemaan. Saviolentojen materiaalina oli paikallinen savi. Veistokset poltettiin
perinteisellä uunilla ja savustettiin. Kuvia teoksesta installaatio kansiosta.
Pidän myös työskentelystä lasten kanssa. Perustimme yhdessä kollegani kanssa
taidekerho Taikkarin. Meillä oli kaksi ryhmää 5-7 vuotiaita lapsia ja kokoonnuimme
kerran viikossa kymmenen viikon ajan Lohjalla. Taikkarin tiimoilta toteutimme myös
Nivalassa yhteisötaideprojektin. Projektissa teimme yhdessä Nivalan päiväkotien lasten
kanssa yhteisötaideteoksen. Teos oli esillä lystipolulla Nivalan kaupungissa. Taikkarista
löytyy kuvia facebookista @TaikkariLohja. Lisäksi olen ollut Helsingin kaupungin Snadien
artsumpi stadi hankkeessa missä pidin puoli vuotta erilaisia taidepajoja päiväkodeissa ja
puistoissa. Kuvia projektista facebookista @Taidekaverit. Taiteen tekeminen yhdistää ja
siksi tykkään tehdä taidetta erilaisten ihmisten kanssa yhdessä. Olen pitänyt taidepajoja
myös ikäihmisille ja aikuisille. Lisää taideohjauksista luontoyhteys- ja taide ohjaus kansiosta.
2022 Valmistuin luontoyhteysohaajaksi. Taiteeni sisältö nojaa usein ekopsykologiaan ja halusin syventää osaamistani sekä omaa luontosuhdettani. Lisäksi halusin tavan auttaa muita kokemaan luonnon elvyttävän vaikutuksen. Olen itse saanut paljon apua luonnon elvyttävästä, kannattelevasta ja lempeän opastavasta vaikutuksesta voidessani itse huionosti. Koen myös hyvin tärkeänä, että ihmisten luontosuhde vahvistuisi, sillä silloin emme kykene luontoa samallatavalla tuhoamaan. Kun luontosuhde voimistuu huolenpito ja rakkaus luontoa kohtaan kasvaa. Lisää luontoyhteys- ja taide ohjaus kansiosta.